tiistai 24. helmikuuta 2015

The Tortoise's Gift

Kirjoittaja: Lari Don
Kuvittanut: Melanie Williamson
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Barefoot Books
Sivumäärä: 48

Sambian savanilla eläimet kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta: ainoana toivona on pyytää suurta puuta antamaan hedelmiä nälkäisille ja janoisille eläimille. Mutta mikä onkaan puun nimi?

Lari Donin kertomassa ja Melanie Williamsonin kuvittamassa sambialaisessa kansansadussa toistuu niin monessa lapsille suunnatussa kertomuksessa painotettu hyve: epäitsekkyys. Eläimet yrittävät vuoron perään muistaa vuoren kertoman puun nimen, mutta kerta toisensa jälkeen eksyvät sivupoluille matkallaan oman erinomaisuutensa hurmaamina ja unohtavat tärkeän nimen. Lopulta heistä kaikista vaatimattomin ja vähäpätöisin onnistuu toteuttamaan tehtävän.

Olen lukenut Maailmanvalloitus-haastettani varten jonkin verran myös lastenkirjoja ja satuja. Suurin syy on se, että joihinkin maihin sijoittuvia kirjoja on vaikea löytää. Vaikka lastenkirjat ovatkin todella nopeita lukea ja harvoin ovat suosikkejani tai edes tarinaltaan mielenkiintoisia, on kansansatujen samankaltaisuus ympäri maailmaa hyvin kiintoisaa. Kiinnitin tätä lukiessani huomiota myös siihen, että sen lisäksi että tarinan opetukset ja painotetut hyveet ovat lähes joka sadussa samankaltaisia, kaikkialla näitä opetetaan lapsille eläinhahmojen kautta.

The Tortoise's Gift oli siis tavanomainen eläinsatu, hyvin samantapainen kuin monet muut sadut joita luetaan ja kerrotaan lapsille ympäri maapalloa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Journey to an Island

Kirjoittaja: Hilary Wilde
Julkaistu: 1967
Kustantaja: Chivers
Sivumäärä: 274

Mia Bartonin isä joutuu onnettomuuteen ja paljastaa sairaalassa kuolinvuoteellaan tyttärelleen, että tämä on adoptoitu. Tästä alkaa Mian matka: hän lähtee Seychelleille etsimään sekä äitiään että itseään.

Hilary Wilden Journey to an Island sopii kuin nenä päähän Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan "Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua". Chick lit -höttöä, jonka lukemisessa ei sinällään ole mitään pahaa: genre ei vain harvoja poikkeuksia (Bridget Jonesin päiväkirja!) lukuunottamatta ole minua varten. Mutta tuntuuhan se nyt vähän hölmöltä ja nololta lukea kirja, jota tiedän jo etukäteen pitäväni surkeana ja yksioikoisena vain sen takia että "mulla nyt on vaan tällainen Maailmanvalloitus-haaste ja tämä kirja sijoittuu Seychelleille".

Joka tapauksessa luin Hilary Wilden teoksen Journey to an Island, ja kuten arvelinkin, kirja oli juuri niin lattea ja yksioikoinen kuin kuvittelin. Hahmokehitys oli olematonta ja loppuratkaisun saattoi arvata jo enimmäisten kymmenen sivun jälkeen - oikeastaan sen pystyi päättelemään jo takakannesta.

Pohdin kuitenkin kirjaa lukiessani chick litiä kirjallisuuden alalajina. Usein chick litiä pidetään "hömppänä" ja ehkä jopa muuta kirjallisuutta huonompana. Täytyy myöntää, että itsekin kuulun tähän kategoriaan: vierastan genreä ja mikäli pidän jostakin genreä edustavasta kirjasta (edelleen se Bridget Jones) tuntuu siltä, että sitä pitäisi jotenkin puolustella. Mietin tässä myös blogatessani, että mistäköhän tämä johtuu. Tulin itse siihen tulokseen, että usein chick lit mielletään juuri harlekiiniromaaneiksi, joita usein tuotetaan sarjatulena ja joiden tarkoituksena ei olekaan olla muuta kuin hömppää ja aivotonta viihdettä. Omat kokemukseni chick litistä rajoittuvat juuri näihin teoksiin, jotka ovat päätyneet lukulistalleni erinäisten haasteiden kautta. Nämä teokset eivät myöskään ole loistaneet kirjallisilla ansioillaan. Kuitenkin on olemassa suuri määrä kevyempää kirjallisuutta, jota en itse välttämättä kategorioisi chick litiksi sekä chick litiä joka onnistuu raapaisemaan pintaa syvemmältä. Itseäni ainakin kiinnostaisi Sophie Kinsellan Confessions of a Shopaholic, joka on varmasti päältä päin hyvin kevyttä viihdettä mutta käsittelee myös ihan todellista ongelmaa etenkin länsimaissa: nuorten naisten ostosriippuvuutta.

Toinen näkökulma on myös se, että mitä sitten jos chick lit sattuukin olemaan rankasti yleistäen yksiulotteisten hahmojen, perinteisten roolien ja verhotusti ja ei-niin-verhotusti kuvailtujen rakkauskohtausten värittämää hömppää? Mitä väärää on lukea puhtaasti viihteen vuoksi, jos siitä pitää? Miksi se, että minä en pidä harlekiinikirjallisuudesta vaan tartun mieluummin vaikkapa Kotiopettajattaren romaaniin tekisi minusta jotenkin "paremman" lukijan? Eri kirjallisuuden lajit palvelevat eri tarkoituksia ja eri lukijoita: joku haluaa sivistää itseään klassikoilla, joku pitää hyytävästä kauhusta, joku taas tahtoo lukea viihtellisiä rakkausromaaneja. Nykyisessä tekniikan täyttämässä maailmassa jossa lukeminen tuntuu jatkuvasti kapenevan yhä lyhyempiin ja lyhyempiin pätkiin, Facebook-päivityksiin, twiitteihin ja uutisartikkeleihin (yleistäen!) on mielestäni parempi että lukee edes jotain. Eikä lukemisen tarvitse aina olla itsensä sivistämistä: joskus, tai oikeastaan aina, on lupa myös nauttia lukemisesta ja kirjasta, oli se sitten mitä genreä tahansa.

Breath, Eyes, Memory

Kirjoittaja: Edwidge Danticat
Julkaistu: 1994
Kustantaja: Thorndike Press
Sivumäärä: 300

Sophie Caco muuttaa hieman yli kymmenvuotiaana Yhdysvaltoihin äitinsä luokse. Taakse jäävät Haiti, lapsuus, täti ja isoäiti, kaikki tuttu ja turvallinen.

Edwidge Danticatin Breath, Eyes, Memory on kasvukertomus haitilaisesta tytöstä, joka joutuu perinteiden ja uusien aatteiden ristituleen. Samalla kirja on tarina suvun naisista, neljässä sukupolvessa.

Breath, Eyes, Memory ei onnistunut koskettamaan tai liikuttamaan juurikaan. Kirja oli mielestäni hieman hätäisen oloisesti kirjoitettu ja monia asioita olisi voinut avata tai pohtia enemmänkin. Loppujen lopuksi tästä kirjasta ei jäänyt juuri mitään mieleen tai pohdittavaksi.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kirjan vuoden lukuhaaste

Vaikka lupasin itselleni että en ota osaa enää yhteenkään haasteeseen, niin tämä vaikutti niin hauskalta että pakko on sentään koettaa. Kirjan vuoden lukuhaasteen ideana on lukea vuoden 2015 aikana 50 kirjaa eri kategorioista: tokikaan ei ole tärkeintä saada listaa täyteen, vaan saada luettua mahdollisimman monta kirjaa. Itse olen jumittanut nyt aika pahasti Maailmanvalloitus-haasteeni kirjoihin, joten tämä tuo toivottavasti vaihtelua! Lasken mukaan kaikki 2015 lukemani kirjat, myös ne kuusi jotka olen jo ehtinyt lukea.

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Aki Ollikainen: Nälkävuosi
2. Kirja, josta on tehty elokuva - Paul Torday: Salmon Fishing in the Yemen
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja - Liisa Rinne: Odotus
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin - Saima Harmaja: Huhtikuu
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä - Richard Bach: Jonathan Livingston Seagull
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana - Riikka Pulkkinen: Totta
7. Novellikokoelma - Prajwal Parajuly: The Gurkha's Daughter
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle - Peter Orner: The Second Coming of Mavala Shikongo
9. Tietokirja - Will Buckingham, Douglas Burnham, Clive Hill, Peter J. King, John Marenbon ja Marcus Weeks: Filosofit
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja - Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut - Kjell Westö: Isän nimeen
12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle - Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon - Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja - Emmanuel Carrère: Other Lives but Mine
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään - Charlotte Brontë: The Professor
16. Kirja, jota äitisi rakastaa - Ulla-Lena Lundberg: Jää
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta - Riina Katajavuori: Wenla Männistö
18. Yli 100 vuotta vanha kirja - Harriet Beecher Stowe: Setä Tuomon tupa
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä - Peter Cameron: The City of Your Final Destination
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella - Ben Marcus: Leaving the Sea
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut - Virginia Woolf: To the Lighthouse
22. Muistelmateos tai elämäkerta - Jillian Lauren: Some Girls
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä - Keija Parssinen: The Ruins of Us
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä - Amos Oz: Ehkä jossain muualla
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja - John Marsden: Tomorrow, when the War Began
26. Kirjatrilogia - Lauren Oliver: Delirium, Pandemonium, Requiem
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja - James Dashner: The Maze Runner
28. Kirja, jonka nimessä on väri - Fedor Dostojevski: Valkoisia öitä
29. Kirja, jossa on taikuutta - J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani - Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot I
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja - Fiona Robards: What Makes You Happy?
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi - Anni Swan: Arnellin perhe
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta - Andrea Hirata: The Rainbow Troops
34. Kirja, jonka nimessä on numero - Ray Bradbury: Fahrenheit 451
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla - Abraham Verghese: Cutting for Stone
36. Runokirja - L. Onerva: Liesilauluja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa - Hannu Salama: Juhannustanssit
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken - Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi - Mauri Kunnas: Vampyyrivaarin tarinoita
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja - Kim Stanley Robinson: 2312
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin - Doris Lessing: The Good Terrorist
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua - Hilary Wilde: Journey to an Island
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua - Günter Grass: Peltirumpu
44. Klassinen rakkausromaani - Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
45. Kirja, joka pelottaa sinua - Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista - James Fenimore Cooper: Viimeinen mohikaani
47. Hauska kirja - Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä - Jörn Donner: Isä ja poika
49. Jännityskirja tai dekkari - Mauri Sariola: Surma surutalossa
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle - J. Gabriel Gates: Blood Zero Sky

Luettu: 50/50

Salmon Fishing in the Yemen

Kirjoittaja: Paul Torday
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Weidenfield & Nicholson
Sivumäärä: 317

Kun Alfred Jones pakotetaan työpaikan menetyksen uhalla työskentelemään projektissa jonka tarkoituksena on istuttaa lohikanta Jemeniin, tuntuu koko ajatus Fredista täysin järjettömältä. Pikkuhiljaa hän alkaa kuitenkin nähdä projektin taustalla olevan optimismin ja uskon sekä laskelmiaan tehtyään huomaa lohenkasvatuksen voivan jopa olla mahdollista Jemenissä... Samaan aikaan Fred tapaa eksentrisen sheikki Muhammadin kauniin avustajan Harrietin ja alkaa kyseenalaistaa muuttumatonta ja tylsää avioliittoaan.

Paul Tordayn Salmon Fishing in the Yemen on oivaltava, hauska ja surullinenkin kirja. Teos käsittelee ihmisen uskoa johonkin näennäisesti mahdottomaan sekä mahdollisuuksia, jotka voivat mennä ohi sen takia, ettei uskalla yrittää.

Teos on kirjoitettu "leikekirja"-tyyliin: mukana on niin tieteellisiä artikkeleita, päiväkirjaotteita, sähköpostiviestejä kuin radiohaastattelujakin. Lukija saa tapahtumiin näkökulmaa monen eri hahmon perspektiivistä. Toteutus voisi olla helposti rikkonainenkin, mutta Salmon Fishing in the Yemen onnistuu sitomaan yhteen eri tyyleillä ja näkökulmista kirjoitetut otteet onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Vaikka myönnän, että lohenkasvatukseen keskittyvät otteet olivatkin aika puisevia.

Pidin Paul Tordayn romaanissa erityisesti siitä, että teos ei ollut kliseinen. Harriet ja Fred eivät päätyneetkään lopussa yhteen vaikka kirjan alkuasetelman perusteella niin olisi voinut päätellä. Vaikka Harrietin ja Fredin suhdetta jonkin verran käsitelläänkin, ei rakkaustarina kuitenkaan ole merkittävässä osassa kirjaa.

Paul Tordayn Salmon Fishing in the Yemen oli mukava ja antoisa lukukokemus, joskaan en luultavasti lukisi kirjaa uudestaan.