perjantai 29. elokuuta 2014

Anne Frank 1929-1945

Kirjoittaja: Carol Ann Lee
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
Julkaistu: 2009 (suomennos 2010)
Alkuperäinen nimi: Anne Frank: The Life of a Young Girl
Kustantaja: Avain
Sivumäärä: 436

Anne Frank, yksi holokaustin tunnetuimmista uhreista ja Nuoren tytön päiväkirjan kirjoittaja, syntyi 12. kesäkuuta vuonna 1929 Saksan Frankfurt am Mainissa. Myöhemmin, juutalaisvihamielisyyden lisäännyttyä, Annen perhe muutti Amsterdamiin, jossa he kuitenkin joutuivat sodan sytyttyä menemään 'maan alle'. Frankin perhe ehti piileskellä natseilta noin kaksi vuotta, kunnes 'salainen siipi' paljastui ja kaikki siellä olleet juutalaiset kuljetettiin keskitysleireille. Ainoastaan Anne Frankin isä Otto Frank selvisi hengissä: Anne itse kuoli maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenin keskitysleirillä.

Carol Ann Leen Anne Frank 1929-1945 on paitsi Annen, myös tämän isän kattava elämäkerta. Lee kertoo Annen sukulaisten vaiheista, Annen äidin ja isän suhteesta sekä yksityiskohtaisesti myös Annen lyhyestä elämästä. Teos oli erittäin mielenkiintoinen, sillä luettuani Nuoren tytön päiväkirjan, halusin saada lisää tietoa Annesta.

Nuoren tytön päiväkirjan luettuaan lukija helposti pitää Annea pyhimysmäisenä, miltei epätodellisena hahmona, vaikka Anne oli paikoitellen hyvin ankara itselleen päiväkirjassaan. Päiväkirjansa seurauksena Annesta on tullut natsien vainojen uhrien symboli. Carol Ann Leen teos oli siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, sillä se kertoo Annen tarinan ihmisenä, ei ainoastaan yksipuoleisena marttyyrina. Anne Frank 1929-1945 ansio onkin siinä, että se on todella elämäkerta kerran eläneestä aidosta ihmisestä, ei kiillotettu elämäkerta jonka tarkoituksena olisi vahvistaa Annen pyhimysmäistä statussymbolia. Teos ei myöskään sorru romantisoimaan Annen kärsimystä, vaan toteaa yksiselitteisesti natsien pahuuden vaientaneen Annen äänen lopullisesti, olkoonkin, että Anne jätti jälkeensä päiväkirjansa.

Anne Frank 1929-1945 on myös paljon rankempaa luettavaa kuin Annen päiväkirja. Päiväkirjassaan Anne ei juuri anna yksityiskohtaista kuvausta natsien asettamista säädöksistä, päinvastoin, juutalaisia koskevat lait ja rajoitukset mainitaan vain paikoitellen. 'Salaisen siiven' ratsian jälkeen Anne ei puolestaan enää voinut pitää päiväkirjaa. Carol Ann Leen teoksessa puolestaan kuvataan yksityiskohtaisesti Annen ja tämän perheen traagista kohtaloa keskitysleireillä.

Annen elämäkerta oli erittäinen mielenkiintoinen teos, jota suosittelen kaikille toisesta maailmansodasta tai Anne Frankista kiinnostuneille. Kuten jo aikaisemmassa bloggauksessani totesin, tämä Annen elämäkerta sekä Annen päiväkirja sopivat hyvin luettaviksi myös yhdessä.

tiistai 26. elokuuta 2014

Nuoren tytön päiväkirja

Kirjoittaja: Anne Frank
Suomentaja: Eila Pennanen
Julkaistu: 1946 (suomennos 1955)
Alkuperäinen nimi: Het achterhuis
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä:  252

Anne Frankin perhe: isä Otto, äiti Edith sekä kolme vuotta vanhempi sisar Margot, menevät 'maan alle' saksalaisten miehittämässä Amsterdamissa vuonna 1942. Perhe piileskelee yhteensä neljän muun juutalaisen kanssa Otto Frankin työpaikan 'salaisessa siivessä'. Anne Frank piti päiväkirjaa kahden vuoden ajan, alkaen piiloon menemisestä aina siihen asti, kunnes 'salainen siipi' paljastui Gestapolle.

Päiväkirjansa, 'Kittyn', Anne sai lahjaksi 13-vuotiaana. Päiväkirja on paitsi mielenkiintoinen kuvaus 'maan alle' menneiden juutalaisten elämästä, myös Annen henkilökohtainen kasvutarina. Ensimmäisenä vuotena Annen mielipiteet ovat kovin kärjistettyjä ja mustavalkoisia, huolenaiheet lapsellisia ja tavanomaisia. Mitä kauemmin Anne ja tämän perhe olivat piilossa, sitä syvällisemmäksi, itsetutkistelevammaksi ja kehittyneemmäksi päiväkirja muuttui.

Nuoren tytön päiväkirja on koskettava muistelmateos. Ihmettelin teosta lukiessani, kuinka yhtenäinen se oli ja kuinka vasta 13-vuotias kirjoittaa niin hyvin. Anne oli kyllä kiistatta lahjakas kirjoittaja, mutta eritoten teoksen yhteinäisyys selittyy sillä, että Anne muokkasi päiväkirjaansa 'salaisessa siivessä' asuessaan tarkoituksenaan julkaista se sodan jälkeen.

Annen Nuoren tytön päiväkirja oli mielenkiintoinen lukukokemus, mutta sen jälkeen lukemani Carol Ann Leen Anne Frank 1929-1945 -elämäkerta avasi Annen elämää vielä enemmän ja sopi hyvin Annen päiväkirjan kanssa luettavaksi.

lauantai 23. elokuuta 2014

Rautayöt

Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Julkaistu: 2002
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 281

Eletään talvisodan ja jatkosodan välistä lyhyttä rauhaa. Kaikilla on tiukkaa ja vaikeaa, niin myös Tuomen perheessä. Lassi kyhjöttää ullakolla eikä osallistu talon töihin, anopin muistisairaus etenee, appi nukkuu pois ja ainoa työkykyinen nuori mies Jalmari kaatuu sodassa. Vastuu jää kahdelle naiselle: Anna yrittää selvitä pienten kaksostensa kanssa ja tuntee ulkopuolisuutta perheessä, Hilda raataa pyykkärinä.

Sirpa Kähkösen Rautayöt on toinen Kuopio-sarjan teoksista. Edeltävä teos Mustat morsiamet kertoi Annan ja Lassin tapaamisesta ja rakastumisesta ennen sotia. Pidin jo Mustista morsiamista paljon, mutta Rautayöt vakuutti minut lopullisesti Kuopio-sarjasta: samanlaisia fiiliksiä oli myös Suketuksella. Kuopio-sarjan toinen osa syventää hahmoja joihin on tutustuttu jo aikaisemmin, ja tuo mukaan uusia tuttavuuksia. Vaikka Rautayöt sijoittuu ajallisesti useamman vuoden Mustien morsiamien jälkeen, onnistuu Kähkönen liittämään teokset yhteen hyvin. Menneestä kerrotaan tarpeeksi mutta teos ei synny selittelemään liikaa aikaharppauksen aikana tapahtuneita asioita.

Yksi Rautaöiden mielenkiintoisimmista juonikuvioista on karjalaisen evakon Helvin ja tämän tyttären Marin saapuminen osaksi pihapiiriä ja Tuomien elämää. Anna, joka kokee ulkopuolisuutta Tuomen perheestä, saa Helvistä kaipaamansa ystävän. Tavallaan Helvi on Mustien morsiamien Liljan kaiku: vahva ja itsenäinen naishahmo, jonka kautta ujo ja hiljainen Anna saa voimaa.

Mustissa morsiamissa yhtenä teemana oli työnväenluokan ja ylempien yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelu, Rautaöissä erottavana tekijänä on kotikunta: Karjalasta tulleita evakkoja ei katsota Kuopiossa pelkästään hyvällä. Helviä, yksinhuoltajaa, pidetään hieman kummallisena ja moraaliltaan kyseenalaisena sekä yksinhuoltajuuden että evakkouden takia. Samalla Helvi tuo taas uuden naisnäkökulman teokseen: Mustat morsiamet oli naiskeskeinen ja Rautayöt jatkaa samaa linjaa.

Rautayöt oli yksi niistä kirjoista, joiden maailmaan todellakin uppoutui. Koko Kuopio-sarja tulee kyllä luettua varmasti!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mirkka & Masa -sarja

Tuija Lehtisen kirjoittama ja Otavan kustantama Mirkka & Masa -sarja sisältää kymmenen kirjaa, jotka ovat ilmestyneet vuoden välein vuosina 1987-1996. Kirjasarja sisältää seuraavat kirjat: Mirkka ja riparikesä (188 sivua), Mirkka, lukiolainen (167 sivua), Mirkka ja Amerikan reissu (164 sivua), Mirkka ja ratkaisujen kesä (163 sivua), Mirkka ja Masan metkut (171 sivua), Masan eläinhotelli (186 sivua), Mirkka ja Masan yksityinen juttu (189 sivua), Mirkka, Masa ja Miss USA (203 sivua), Mirkka, Masa ja suuri rakkaus (208 sivua) ja Mirkka, Masa ja uudet tuulet (174 sivua).

Mirkka & Masa -sarja oli yksi nuortenkirjasarjasuosikeistani kymmenisen vuotta sitten. Taisin lukea ensimmäisen Mirkka & Masa -kirjani (Mirkka, Masa ja Miss USA) kuudennella luokalla. Pidin kyllä sarjasta nyt lukiessani sitä uudestaankin, mutta oli kyllä päässyt unohtumaan miten lapsekas sarja on aika ajoin. Ei sillä, että se olisi mitenkään huono juttu. Mirkka & Masa -sarja sopii mielestäni hyvin ala-asteikäisille, eikä käsittele nuoruutta lainkaan niin rajusti kuin jotkut muut Lehtisen nuortenkirjoista, kuten vaikkapa Ikkunaprinsessa.

Mirkka & Masa -sarja sortuu kyllä samaan mihin Lehtisen Laura-sarjakin sortuu: nimittäin päähenkilön liialliseen täydellisyyteen. Mirkka, ensimmäisten neljän kirjan sankari, vielä menettelee: tosin Mirkassa on aina ollut tiettyä hajuttomuutta ja mauttomuutta josta en juurikaan pitänyt. Rasavilli Masa oli paljon enemmän mieleeni! Masa onkin raisu ja perin epätäydellinen hahmo sarjan alussa, mutta erityisesti myöhemmissä kirjoissa Masasta tulee perin juurin rasittavan täydellinen. Kaunis, itsevarma, suosittu, malli, urheilija, hikke, matkailija, laulaja - Masassa ei ole juuri yhtään negatiivista piirrettä. Nuorempana poikana esiintynyt Masa on ylioppilaaksi päästyään ehtinyt poimia rusinat pullasta sekä tyttöjen että poikien maailmasta.

Viimeksi sarjaa lukiessani minua jäi harmittamaan kuinka Mirkan ja Masan isosiskosta Memmasta ei juurikaan kerrottu samalla tapaa, ja sama tunne tuli mieleen nyt kesällä näitä lukiessani. Memmastakin olisi varmasti saanut vaikka mitä irti!

Tuija Lehtisen Mirkka & Masa -sarja oli ihana kymmenen kirjan paketti nostalgiaa keskelle kesää. Ensi kerralla Laura-maraton!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tänään en halunnut tavata itseäni

Kirjoittaja: Herta Müller
Suomentaja: Tarja Roinila
Julkaistu: 1997 (suomennos 2010)
Alkuperäinen nimi: Heute wär ich mir lieber nicht begegnet
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 242

Housutehtaassa työskentelevä nainen muistelee ja miettii elämäänsä matkallaan poliisikuulusteluun Nicolae Ceaușescun diktatuurissa Romaniassa. Tapahtumat sekoittuvat muistoihin ja diktatuurin painostava tunnelma välittyy lukijalle asti.

Müllerin kerronta on kuitenkin jotenkin liian raskasta. Lauseet ovat pitkiä ja tavallaan tiivistettyjä, painostavia kuten kirjan tunnelmakin. Herta Müller kertoo Romanian diktatuuriajoista hieman surrealistiseen tyyliin, kuitenkin tuoden ilmi diktatuurin kauheudet.

En jotenkin vain saanut tästä kirjasta mitään otetta. Kirja oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutta juurikin kovin raskasta. Kirjan luettuani tuntui että mitään ei oikeastaan jäänyt päähän. Vaikka Tänään en halunnut tavata itseäni oli kirjoitettu sinällään ajatuksia herättävästä aiheesta, ei Müllerin teos herättänyt juuri mitään tunteita.

torstai 14. elokuuta 2014

Dora, Dora

Kirjoittaja: Heidi Köngäs
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 333

Natsi-Saksan varusteluministeri Albert Speer lähtee sihteerinsä Annemarie Kempfin kanssa tarkastamaan nikkelikaivosta Petsamossa. On loppuvuosi 1943, Lapissa kaamos ja kovat pakkaset. Seurueeseen kuuluvat myös taikuri Himmelblau sekä tulkkina toimiva suomalainen Eero Kallankari.

Heidi Köngäs kuvaa romaanissaan Dora, Dora sotaa neljän eri hahmon kautta: kertojaäänen saavat Speer, Annemarie, Tulkki sekä Taikuri. Kirjan nimi, Dora, Dora, tulee puolestaan Mittelbau-Doran keskitysleiristä, jossa valmistetaan yötä päivää kolmannen valtakunnan V2-ohjusta.

Minulla ei oikeastaan ollut juurikaan ennakko-oletuksia tai -ajatuksia aloittaessani Dora, Doraa. Tiesin kyllä, että kirja oli vuoden 2012 Finlandia-ehdokas, mutta lukulistalleni kirja päätyi Ihminen sodassa -haasteen myötä. Kirja veikin nopeasti mukaansa, mutta loppua kohti teos alkoi ehkä hieman laimentua: tuntui, että hahmojen ajatukset toistivat itseään ja kiersivät samaa kehää uudestaan ja uudestaan.

Kertojahahmoista pidin vähiten Taikurista. Taikurin kertojaääni tuntui olevan itse tarinan tapahtumien kannalta irrallinen ja jopa tarpeeton - juoni olisi toiminut onnistuunesti ilmankin Taikurin ääntä. Morre kuitenkin huomioi omassa bloggauksessaan, että Taikuri avaa kuitenkin lukijalle tavallisen siviilin näkökulmaa. Taikuri kuitenkin siis tuo kirjaan lisää syvyyttä ja uutta näkökulmaa. Kaikesta tästä huolimatta Taikuri jäi etäiseksi ja jotenkin ärsyttäväksi hahmoksi. Annemarie Kempf taas on Speerin omistautunut yksityissihteeri, etuoikeutettu ja sodan kauhuista suhteellisen tietämätön nainen. Lapissa vierailu ja lyhyt suhde tulkin, Eero Kallankarin, kanssa saa Annemarien kuitenkin miettimään asioita uudestaan ja avaamaan silmänsä.

Suomalainen Tulkki puolestaan tuntuu heti paljon tutummalta hahmolta kuin Annemarie ja Taikuri. Tulkin kaltaisiin suomalaisiin sotilaisiin on tutustuttu jo muissa sotakirjoissa. Lisäksi Eero Kallankari on ainut suomalainen kertojaääni ja juuri siksi tuntuu tavallaan läheisimmältä ja häneen on helppo samastua. Toisaalta kirjassa esiintyy myös Suomi-Saksa-vastakkainasettelua, muun muassa natsien rotuopin pohdinnassa: suomalaiset ovat saksalaisia alempana oleva kansa. Samoin Speerin ja Tulkin konflikti luo tilanteen, jossa lukija asettuu Tulkin puolelle: Speerhän on myös kirjan antagonistisin kertojahahmo. Tulkin hahmo itsessään ei ollut mielestäni kovin moniulotteinen, mutta suomalaisen lukijan Kallankariin samaistuminen tuo hahmon lähemmäs kuin muut.

Speer oli ehdottomasti kirjan mielenkiintoisin hahmo. Varusteluministeri on lähes loppuun palanut, pohtii jatkuvasti viilentyneitä välejään Hitleriin ja tuntee vuorotellen sadistista mielihyvää vallastaan, välillä taas voi pahoin ymmärtäessään hetkellisesti oman pahuutensa. Sara piti Speeriä kylmänä ja etäisenä, mutta minusta Köngäs luo kuitenkin Speeristä loppujen lopuksi inhimillisen hahmon, jota lukijana jopa säälii aika ajoin. Speerin inhimillisyys tulee ilmi erityisesti kohdassa, jossa Speer muistelee vierailuaan Mittelbau-Doraan. Vaikka Speer onkin tyytyväinen siihen, kuinka työtä tehdään aamusta iltaan ja läpi yön, voi hän silti pahoin Mittelbau-Doran vankiolot nähdessään. Samoin kirjan kanteenkin nostettu sitaatti Speerin ajatuksista tuo ilmi sen, että Speer tiedostaa väärät ratkaisunsa ja julmuutensa. "Dora, Dora on minun kuvani, eikä siinä ole muuta kaunista kuin sen naisen nimi." On kuitenkin vain enemmän kuin inhimillistä Speeriltä jatkaa valitsemallaan tiellä, säilyttääkseen oma nahkansa ja pitää Führerin suosiota kirkkaimpana päämääränään. Oikein se ei kuitenkaan ole. Speerin ja Hitlerin suhteen kuvailu puolestaan tuntui ehkä hieman ylivedetyltä ja liioitellulta, mutta sopi kaikesta huolimatta kuitenkin Speerin hahmoon.

Dora, Doran hallitsevin hahmo oli ehdottomasti Speer. Koko kirja kietoutui Speerin hahmon ympärille, ja juuri tämän kautta sodan julmuus sekä inhimillinen pahuus tuli parhaiten esiin. Dora, Dora oli intensiivinen lukukokemus ja onnistunut romaani. Mielestäni oli erityisen mielenkiintoista, että kirjassa käsiteltiin juuri saksalaisia Suomessa ennen Lapin sotaa, sillä itse en ole juurikaan törmännyt tähän asetteluun. Mutta enpä kyllä luekaan sotakirjallisuutta mitenkään erityisen paljon. Kaiken kaikkiaan pidin Dora, Dorasta sekä Köngäksen kirjoitustyylistä paljon. Täytyypä tutustua muihinkin Heidi Köngäksen teoksiin!