torstai 2. toukokuuta 2013

Ruusun nimi

Kirjoittaja: Umberto Eco
Suomentaja: Aira Buffa
Julkaistu: 1980 (suomennos 1983)
Alkuperäinen nimi: Il nome della rosa
Kustantaja: Loisto
Sivumäärä: 624

Munkki William Baskerville saapuu italialaiseen luostariin apulaisensa noviisi Adsonin kanssa. Luostarissa tapahtuu kumminkin kauheita: munkkiveljet löytyvät murhattuina yksi toisensa jälkeen. William ja Adson selvittävät innokkaasti murhia, tapaavat paavin lähettiläät sekä inkvisition ja pohtivat luostarin salatun kirjaston arvoitusta.

Umberto Econ historiallinen, keskiajalle sijoittuva dekkariromaani on kerrottu päähenkilön, Williamin, apulaisen Adsonin näkökulmasta. Teoksen miljöönä toimii keskiaikainen vauras luostari, ja tästä johtuen kaikki kirjan keskeisimmät hahmot ovatkin munkkiveljiä ja miehiä: naisilla on romaanissa vain marginaalinen osa. Ruusun nimi käsittelee rikosta syvästi uskonnollisessa ympäristössä, ja on myös tarkka kuvaus keskiaikaisesta luostarista dekkarin ohella.

Pidinkin teoksessa juuri eniten yksityiskohtaisesta  miljööstä ja katolisen kirkon keskinäisten riitojen ja erimielisyyksien kuvauksesta: Ruusun nimessä vilisevät niin kerettiläiset, paavin lähettiläät, inkvisitiopartiot, fransiskaanit, benediktiinit kuin dominikaanitkin. Umberto Eco on luonut rikoskertomukselleen aidon ja uskottavan sekä mielenkiintoisen kehyksen, jota katolisen kirkon historiaan perehtymätönkin jaksaa seurata. Myönnän tosin, että välillä kiivaat oppineet väittelyt William Baskervillen sekä luostarin munkkiveljien välillä väsyttivät välillä, eivätkä aina tuntuneet yhtä mielekkäiltä kuin murhan tutkimisen edistyminen.

Yksi teoksen vahvuuksista oli mielestäni myös se, kuinka Umberto Eco rakentaa jännitystä. Kirjaston mysteeri selviää vähitellen, lähes jokaisella munkkiveljellä on jotain salattavaa, ja kaiken kukkuraksi kaikilla kuolleilla on mustunut kieli sekä oikean käden etu- ja keskisormi. Arvoitukset selviävät asteittain, ja kun kaikki lopulta selviää, loppu on kovin dramaattinen.

Ruusun nimi on myös kuvaus uskon moninaisuudesta. Luostarin traagisille tapahtumille annetaan kaksi selitystä: looginen William Baskerville uskoo kyseessä olevan ihmiskäden jälki, kun taas osa munkeista on varma pahojen demonien olevan murhien takana. Samalla teos esittää kuvan uskonnosta, jossa usko ei sulje järkeä pois. Erityisesti kylmää järkeä käyttävä William edustaa tätä: muut munkkiveljet ja jopa Adson uskovat välillä pahan yliluonnollisen olevan tihutöiden takana. Samoin teoksessa esitetään sekä anteeksiantava että tuomitseva usko. Siinä missä luostarin vanhimpiin munkkeihin kuuluva Jorge Burgoslainen on ankara ja taipumaton oikeudentunnossaan eikä armahda pienintäkään syntiä, ymmärtää William Baskerville synnintekijää sekä vapauttaa tämän syyllisyyden taakasta, joskaan hyväksymättä itse pahaa tekoa.

Pidin itseasiassa Ruusun nimestä enemmän kuin osasin kuvitellakaan: vaikka aluksi teoksen oppinut katolilainen maailma tuntui kuivalta ja tylsältä, vei se kuitenkin mukaansa jo heti alkumetreillä. Pienet yksityiskohdat loivat toimivan kokonaisuuden: esimerkiksi latinankielisit ilmaisut siellä täällä tekivät minusta kirjan maailmasta aidon. Pidin erityisesti siitä, miten hyvin Umberto Eco on kuvannut katolisen kirkon moninaisuutta: niin laajemmallakin tasolla sen keskinäisten erimielisyyksien kautta, että myös luomalla kuvaa uskosta henkilökohtaisena ja eriävänä yksilötasolla. Ruusun nimi on teos, jonka voisin lukea toiseenkin kertaan.

4 kommenttia:

  1. Olen nähnyt tämän filmin, ja siinä on myös monta pointtia :)

    VastaaPoista
  2. Filmi kiinnostaa minuakin, mutta niille liikenee niin paljon huonommin aikaa kuin kirjoille...

    VastaaPoista
  3. Luin tämän joskus kauan sitten kesälomalla ja koukutuin. aluksi yksityiskohtaisuus tuntui rasittavalta, mutta lopulta aloin jopa nauttimaan tarinasta. Monisäikeinen ja yllättävä teos, jonka maailma kiehtoo.

    Tuntuu muuten, että tä on monessa blogissa dissattu, taidamme siis olla jonkinlaisia poikkeuksia. :)

    VastaaPoista
  4. Itse en ole juurikaan törmännyt tähän blogeissa - viime aikoina tosin muiden blogien lukeminen on jäänyt harvinaisen vähälle, omatkin postaukset tulevat ajastettuina... Ehkä nyt kohta kokeiden loppuessa ehtisi paremmin!

    Minulle kävi juuri samoin: aluksi tylsistytti mutta sitten huomasin olevani koukussa :D

    VastaaPoista