keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Uljas uusi maailma

Kirjoittaja: Aldous Huxley
Suomentaja: I.H. Orras
Julkaistu: 1932 (suomennos 1944)
Alkuperäinen nimi: Brave New World
Kustantaja: Tammi

Aldous Huxleyn tieteisromaani Uljas uusi maailma kuvaa dystopiaa, jossa ihmiset tuotetaan hautomis- ja olouttamiskeskuksissa. Hedelmöitetyt munasolut jaotellaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Alfat saavat yksilöllistä koulutusta: heidät oloutetaan jo sikiöstä lähtien yhteiskunnan älykkäimmiksi olennoiksi. Epsilonit taas tuotetaan Bokanovski-prosessilla: munasolut jakaantuvat kunnes saadaan aikaan valtava määrä identtisiä ihmisiä. Epsilonit oloutetaan jo sikiöstä lähtien älyllisesti vajavaiseksi työvoimaksi. Ihmisen kohtalo on täten predestinoitu jo koeputkessa. Uljaan uuden maailman yhteiskunta on uhrannut tieteen, taiteen ja uskonnon onnen alttarille: samoin vanhat perhe- ja siveyskäsitykset on romutettu. 'Elävien poikasten synnyttäminen' ja sanat kuten 'äiti' ovat säädyttömiä rivouksia. Uudessa yhteiskunnassa vapaan seksin harrastaminen on normi - "jokainen kuuluu jokaiselle". Kulttuurin sijaan viihdetarjonta käsittää tuntokuvia ja huumausaine soman. Uskonnon sijaan yhteiskunnassa palvotaan Henry Fordia.

Juonellisesti kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on pohjustus, jossa esitellään uusi yhteiskunta ja päähenkilöt: Bernard sekä hautomis- ja olouttamiskeskuksessa työskentelevä Lenina. Toisessa osassa Bernard ja Lenina matkustavat Uuteen Meksikoon, jossa he vierailevat villien asuma-alueella. Villien asuma-alueella asuu "sivistymättömiä" ihmisiä: heillä on oma alkukantainen uskontonsa, joka yhdistelee niin kristinuskoa kuin muitakin uskontoja. "Villeillä" on myös vahva käsitys perheestä ja avioliitosta. Tutustuessaan villien asuma-alueeseen, Bernard ja Lenina löytävät Lindan, joka eksyi asuma-alueelle vieraillessaan siellä aiemmin. Myöhemmin Linda synnytti pojan, eikä häpeänsä tähden etsinyt apua. Kolmas osa keskittyy Lindan pojan, Johnin ("Villin") kokemuksiin uudessa, sivistyneessä yhteiskunnassa.

Uljas uusi maailma oli ehdottomasti erittäin mielenkiintoinen lukukokemus: Huxley kirjoitti kirjan 1930-luvulla, sijoittaen sen noin 500 vuoden päähän. Huomioitavaa on, että Huxley ei käsittele niinkään teknologian edistymistä, vaan ihmisten muutosta ja pyrkimystä täydelliseen yhteiskuntaan. Täydellinen yhteiskunta osoittautuukin vähemmän täydelliseksi, ainakin harvan toisinajattelijan mielestä. Yksi heistä on Bernard Marx, alfa, jolla on alemmuuskomplekseja johtuen hänen ruumiillisesta hentoudestaan, toinen Bernardin ystävä Helmholtz Watson. Molemmat tuntevat olevansa yhteiskuntaan kuulumattomia. "Molemmille miehille oli yhteistä tunto siitä, että he olivat yksilöitä." Dystopisessa maailmassa ei ole yksilöitä: ajatusmallit on istutettu mieliin jo sikiövaiheessa. Vaikka alfat oloutetaankin älykkyyttä vaativiin tehtäviin, todellisuudessa he ovat yhtä typeriä kuin manuaalista, raskasta työtä tekevät "semi-moronit", epsilonit. Älykkyydestään huolimatta edes alfat eivät kykene kriittiseen ajatteluun. Edes Bernard ja Helmholtz, vaikka tuntevatkin epämääräisesti systeemin epätäydellisyyden, eivät kykene kyseenalaistamaan ja arvostelemaan yhteiskuntaansa.

Huxleyn romaani aiheutti lukemisen aikana kauhunväristyksiä: ovatko tuotteistetut kloonit enää edes ihmisiä? Uljaan uuden maailman dystopiassa ihmisiltä on riistetty kaikki kehittymismahdollisuudet, he ovat enää vain koneita, jotka pidetään tyytyväisinä kemiallisten huumausaineiden avulla. Ihmisillä ei ole enää omaa tahtoa eikä vapauttaan, kun heidät on alusta lähtien ohjelmoitu jopa julmastikin pitämään työstään. Yhteiskunnassa ei ole sairauksia, ei vanhuutta eikä rumuutta, ei puutetta. Toisin sanoen ihmiset on ohjelmoitu onnellisiksi. Tieteen, taiteen ja uskonnon lisäksi on uhrattu myös inhimillisyys: vastineeksi on saatu rauhallinen ja toimiva maailma. Kirjan luettuani olen kuitenkin samaa mieltä Johnin, "Villin", kanssa: ihmisellä on oikeus olla onneton, olla vapaa.

4 kommenttia:

  1. Tämän kirjan olen ajatellut lukea, ja kun kun luin postauksesi, pitänee jouduttaa hanketta.

    VastaaPoista
  2. Kirja on todellakin lukemisen arvoinen! Mielenkiintoista siinä on myös se, että vaikka se on dystopia, ihmiset ovat onnellisia eivätkä onnettomia.

    VastaaPoista
  3. (Ihan vain siltä varalta, että aiempi kommenttini olisi kadonnut bittiavaruuteen.)

    Tätä suositeltiin minulle kerran. Kuulostaa kiintoistalta, vaikka en tiedäkään miten suhtautua dystopioihin. Eikö tuollainen onnellinen dystopia muuten vallitse aika monessa paikassa nykyään? Tai en tiedä, mutta onhan kulissionnellisuutta, meillä täällä kaikki hyvin, ei pulaa mistään (as if) tai sitten vaihtoehtoisesti sellaista nykyaikaista ärsyke-viihde-haluyhteiskunnan onnellisuutta. Tuli vaan vapaasta seksistä mieleen..Uskonnonkorvikkeitakin löytyy, kun miettii sitä miten esimerkiksi rakastettava fanfiction-kansa toisinaan suhtautuu palvonnankohteisiinsa.

    Tämänkin älyllisesti vajavaisen pohdinnan teille tarjosi Karatshai.

    VastaaPoista
  4. Kiitän älyllisestä pohdinnasta Karatshaita. :D

    Olen muuten samaa mieltä tuosta kulissionnellisuudesta. Tosin erona on se, että ihmiset ovat onnettomia ja pitävät yllä kulisseja: Huxleyn dystopiassa ihmiset ovat oikeasti onnellisia. Ainoastaan harvat ovat jotenkin epämääräisesti tyytymättömiä, mutta eivät suorastaan onnettomia. Yhteistä on se, että lähemmällä tarkastelulla sekä kulissionnellisuus että Huxleyn onnellisuus ilman vapautta ovatkin onnettomuutta.

    VastaaPoista