torstai 19. huhtikuuta 2012

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Kirjoittaja: J.K. Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari
Julkaistu: 2003 (suomennos 2004)
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Order of the Phoenix
Kustantaja: Tammi

15-vuotiaan Harry Potterin kesäloma keskeytyy dramaattisesti: kaksi ankeuttajaa hyökkää hänen kimppuunsa rauhallisessa Pikku Whingingissä, ja Harrylla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin loihtia suojelius. Yllätykset eivät kuitenkaan lopu tähän: naapurin höyrähtänyt kissamummo Arabella Figg paljastuu surkiksi, joka on määrätty vahtimaan Harrya! Ankeuttajahyökkäyksestä on kuitenkin hyvin ikäviä seurauksia: Harry joutuu ministeriöön kuulusteluun. Kaikeksi onneksi hänet vapautetaan syytteestä, mutta viidennen kouluvuoden alku on Harryn osalta kaikkea muuta kuin hauska. Uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento määrää Harryn jälki-istuntoon jo ensimmäisellä kouluviikolla, ja myöhemmin Harry joutuu jopa huispauskieltoon. Kauhistuttavinta on kuitenkin se, että Harrylla tuntuu olevan outo yhteys Voldemortin mieleen...

Feeniksin kilta on ensimmäinen Harry Potter -kirja, jota olen joutunut odottamaan: neljä ensimmäistä ahmin eräänä pääsiäislomana vuonna 2002. Muistan, kun julkistettiin tieto siitä, että joku tärkeä hahmo kuolee kirjan lopussa, ja olin satavarma, että Hagrid on tuo onneton uhri. En nimittäin pitänyt Hagridista hahmona ollenkaan, ja vieläkään hän ei kuulu suosikkihahmoihini sarjassa. Muistan senkin, kun Rowling julkisti kirjan nimen, ja me tietämättömät neljäsluokkalaiset emme tienneet sanan kilta merkitystä. Olimme aivan varmoja, että nimen suhteen on tapahtunut jokin virhe, kunnes kysyin äidinkielenopettajaltani, joka ystävällisesti selvensi sanan merkityksen.

Kirja on edelleen suosikkini. Alunperin se valloitti paikkansa ehkä pituutensa vuoksi: suomennettu versio on 1050 sivua pitkä. Mikäs sen parempaa kuin pitkä, hyvä kirja! Juonellisesti kirja on ehkä mutkikkain koko sarjan kirjoista: tässä osassa paljastetaan jo paljon enemmän hahmoja, sivuhahmoja kehitetään lisää, ja sivujuonia on eniten. Kirjan ainut ongelma on Harry. Harry on kirjassa ärsyttävä teini, joka on ristiriitainen ja raivoava, mutta no jaa, ainakaan realistisuuden puutteesta Rowlingia ei voi syyttää.

Harry Potter ja Feeniksin kilta vie edelleen mukanaan, juuri samaan tapaan kuin kahdeksan vuotta sitten, jolloin luin sen ensimmäisen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti