torstai 22. maaliskuuta 2012

Harry Potter ja Azkabanin vanki

"Luuletko sinä, että ne kuolleet joita me olemme joskus rakastaneet jättävät meidät oikeasti? Luuletko, ettemme muista heitä tavallistakin kirkkaammin juuri pahimmissa vaikeuksissamme? Sinun isäsi elää sinussa, Harry, ja tulee selkeimmin esiin silloin kun sinä tarvitset häntä."

Kirjoittaja: J.K. Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari
Julkaistu: 1999 (suomennos 2000)
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
Kustantaja: Otava

Harry Potter on nyt täyttänyt 13 vuotta, ja viettää kesälomaansa kauheiden Dursleyden luona. Marge-täti tulee vierailulle, ja Harry lähtee suutuksissaan pois paisutettuaan tädin. Itse taikaministeri löytää Harryn, ja Harry pääsee turvallisesti taas Tylypahkaan. Linnan suojauksia on vahvistettu ja ankeuttajat partioivat porteilla: vaarallinen vanki Sirius Musta on karannut Azkabanin velhovankilasta. Kolmannella luokallaan Harry ja muut oppilaat opiskelevat aivan uusia oppiaineita, kuten ennustamista. Opettajakunnassakin on muutoksia: pimeyden voimilta suojautumista tulee opettamaan professori Lupin ja Hagrid ryhtyy taikaolentojen hoidon opettajaksi. Tunneilla tutustutaan muun muassa kirskuristajiin ja hevoskotkiin...

Olen aina pitänyt Harry Potter ja Azkabanin vangista vähiten kaikista Harry Potter -kirjoista, johtuen kenties siitä, että Sirius on minusta sietämättömän ärsyttävä hahmo viidennessä kirjassa. Tässä kirjassa ei myöskään ole Voldemortista aiheutuvaa jännitystä, joka ehkä tekee tästä erilaisen kuin muista sarjan kirjoista. Tällä lukukerralla kuitenkin huomasin pitäväni kirjasta kovin. Harry, Ron ja Hermione ovat jo kasvaneet eivätkä ole enää aivan lapsia. Kirjojen sävykin alkaa vaihtua hieman tummemmaksi, vaikka Azkabanin vankia voidaan edelleen pitää lastenkirjana.

J.K. Rowlingin kehittymisen kirjailijana näkee kyllä, juoni alkaa mutkistua. Siinä missä Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio toimivat vallan hyvin erillisinä kirjoinakin, Azkabanin vanki alkaa tarvita yhä enemmän tuekseen sarjan muita kirjoja. Tämä ei ole mielestäni mitenkään huono asia, vaan pidän siitä, miten Rowling saa kirjansa liittymään toisiinsa, ja miten aikaisemmin mainitut yksityiskohdat ovatkin myöhemmin merkityksellisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti