torstai 5. lokakuuta 2017

Hei sitten!

Vuoden alussa tuntui jo siltä, että kirjablogi on tullut tiensä päätökseen. En osannut enää kirjoittaa lukemistani kirjoista mitään järkevää, bloggaus tuntui enemmän pakolta kuin mukavalta. Nyt yhdeksän kuukauden harkinnan jälkeen on aika lopettaa bloggaus ihan virallisestikin, ainakin toistaiseksi. Blogi on näkyvissä vielä lokakuun loppuun asti. Ehkä joskus vielä palaan kirjabloggailun pariin tavalla tai toisella. Mikäli näin käy, laitan blogin taas näkyviin ja tiedotan täällä, jatkanko tämän blogin puolella vai jossain muualla. Lukeminen ei joka tapauksessa lopu, vaikka blogi päättyykin.

Kiitokset viimeisistä vajaasta kuudesta vuodesta!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Luostarin varjot

Kirjoittaja: C.J. Sansom
Suomentaja: Katariina Kaila
Julkaistu: 2003 (suomennos 2011)
Alkuperäinen nimi: Dissolution
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 456

Matthew Shardlake joutuu keskellä Englannin uskonpuhdistusta tutkimaan erittäin epämiellyttävää rikosta: murhaa luostarissa. Tehtävässä edellytetään äärimmäistä hienotunteisuutta, nopeutta ja tarkkuutta. Matthew Shardlaken tutkiessa ja tutustuessa luostariin, selviää luostarista monia salaisuuksia. Shardlaken täytyy vain osata yhdistää ne toisiinsa ja päätellä, mitkä liittyvät murhaan ja mitkä eivät.

Aloitin lukemaan C.J. Sansomin ensimmäistä Shardlake-kirjaa suurin odotuksin. Luostarin varjot -teosta on verrattu Umberto Econ Ruusun nimeen, joka oli mielestäni aivan loistava! Odotin yhtä moninaista, mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa lukukokemusta, mutta Sansomin kirja ei päässyt lähellekään odotuksiani. En saanut hahmoista tai juonesta kiinni. Dekkareita lukiessani pidän siitä, että kirja on luettava hyvin nopeasti läpi, koska on vain pakko saada tietää murhaaja! (Dekkari on mielestäni pääsääntöisesti hyvä vain siinä tapauksessa, että tutkittava rikos on murha.) Luostarin varjoja luin useamman viikon ajan: kirja olisi jäänyt varmaan kesken, ellei se olisi ollut ainoa mukanani ollut kirja neljäntoista tunnin lennolla.

Luostarin varjot käsittelee kyllä hyvin samantapaisia teemoja kuin Ruusun nimi. Jos luit ja pidit tästä kirjasta, suosittelen siis lukemaan myös Ruusun nimen! Toisaalta, jos et ole tätä lukenut ja pidit Ruusun nimestä, ei Luostarin varjot ole kummoinen siihen verrattuna.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Maailman ääreen täyttää viisi vuotta!

Blogi täyttää tänään jo viisi vuotta - aika on mennyt kovin nopeasti. Viiden vuoden aikana olen lukenut yhteensä 540 teosta, keskimäärin siis 108 kirjaa vuodessa. Yllättävän paljon; vaikka lukeminen oli lapsena rakas harrastus, jäi se lukioikäisenä ja ensimmäisenä yliopistovuotena pariin kirjaan kuukaudessa. Vasta kirjablogin aloitettuani tuli elvytettyä vanhaa lukuharrastusta, ahkerammin kuin olisin kuvitellut.

Nykyään lukeminen on jäänyt taas taka-alalle ja kirjablogiinkin tulee kirjoitettua hyvin lyhyitä tekstejä. Kirjablogi on kuitenkin ennenkaikkea oma lukupäiväkirjani, vaikka toki olisi mukava ehtiä kirjoittaa pohdiskelevampia ja pitempiä postauksia, ihan omaksikin iloksi.

Viime vuosi meni tosiaan lukiessa ja bloggaillessa fiiliksen mukaan. Tänä vuonna jatkan samalla linjalla: tavoite on lukea vaatimattomat kaksi kirjaa kuukaudessa. Vuosi tuo mukanaan uusia opiskeluhaasteita, joten aikaa lukemiselle ei valitettavasti riitä edellisten vuosien tapaan. Kirjablogia ja lukemista en silti suostu lopettamaan, hidastetaan vain vähän tahtia.

Kiitokset viimeisistä viidestä vuodesta sekä uusille että vanhoille lukijoille!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikooste 2016

Vuosi 2016 alkaa olla lopuillaan. Vuoden kirjasaldoksi jäi 33 kirjaa, eli kirjojen lukumäärä jäi varsin pieneksi. Opiskelut ja työt veivät varsinkin vuoden puolivälin jälkeen niin paljon aikaa, ettei kirjablogille jäänyt juurikaan aikaa. Luettua on kyllä tullut, paljonkin, mutta lähinnä opiskeluihin liittyviä teoksia jotka eivät kirjablogissa näy. Ehdin kuitenkin osallistua Okklumeus-lukuhaasteeseen, jossa ylitin tavoitemäärän yhdellä kirjalla.

Vuoden alussa tein kolme lupausta. Lupasin blogata reaaliajassa, opetella jättämään kirjoja kesken sekä lukea ja kommentoida muita kirjablogeja enemmän. Ensimmäisessä kahdessa olen onnistunut aika hyvin, muita kirjablogeja taas en ole ehtinyt lukea tai kommentoida oikeastaan ollenkaan vuoden ensimmäisten kuukausien jälkeen.

Luetuista kirjoista parhaiten jäivät mieleen Tommi Kinnusen teokset Neljäntienristeys ja Lopotti, J.R.R. Tolkienin trilogia Taru sormusten herrasta sekä Louisa M. Alcottin iki-ihana Pikku naisia sekä sen jatko-osat.

Tilastollisesti 2016 näytti tältä:

Kirjoja yhteensä: 33
Lasten- ja nuortenkirjoja: 17
Naiskirjailijoiden teoksia: 23
Mieskirjailijoiden teoksia: 10
Kotimaista kirjallisuutta: 14
Ulkomaista kirjallisuutta: 19
Elämäntaitokirjallisuutta: 2
Suomenkielisiä: 31
Englanninkielisiä: 2
Sivuja: 11769

Tänä vuonna luettujen kirjojen lista löytyy täältä. Hauskaa kirjavuotta 2017!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Aikamatkustajan vaimo

Kirjoittaja: Audrey Niffenegger
Suomentaja: Paula Korhonen
Julkaistu: 2003 (suomennos 2005)
Alkuperäinen nimi: The Time Traveler's Wife
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 648

Clare tapaa Henryn ensimmäistä kertaa, kun Clare on kuusivuotias ja Henry on 36-vuotias. Henry tapaa Claren ensimmäistä kertaa, kun Clare on 20-vuotias ja Henry on 28-vuotias. Henry on kirjastonhoitaja, joka kärsii harvinaisesta geneettisestä häiriöstä, jonka vuoksi hän tempautuu nykyhetkestä vuoroin menneisyyteen, vuoroin tulevaisuuteen. Claren ja Henryn rakkaus kestää kuitenkin ajasta ja paikasta riippumatta, vaikka Henryn sairaus aiheuttaakin paljon ongelmia ja murheita.

Audrey Niffeneggerin esikoisromaani Aikamatkustajan vaimo saavutti heti ilmestyttyään valtaisan suosion. Kirja on ollut lukulistallani jo vaikka kuinka pitkään (ja lainassa ystävältä jo vuoden...), mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua teokseen ja lukea sen läpi.

Aikamatkustajan vaimo ei ollut lainkaan sellainen kirja, jota odotin. Kirjaa on kehuttu niin paljon, että ennakko-odotukseni olivat suhteellisen korkealla. Niffeneggerin teos ei kuitenkaan ollut oikeastaan lähellekään niin hyvä kuin ajattelin. Kirja on liian romanttinen rakkaustarina itselleni, vaikka sen päätös onkin surullinen. Toisekseen Niffeneggerin kirjoitustyyli oli mielestäni aivan liian melodramaattinen ja yksinkertainen. Kirjoissa parasta on usein kekseliäästi, mutta sujuvasti käytetty kieli: Aikamatkustajan vaimon kieli taas on yksinkertaista ja tyytyy ainoastaan kertomaan ja kuvailemaan tapahtumia ja tilanteita. Tarinan pohjimmainen ajatus ja Niffeneggerin omaperäinen tapa lähestyä aikamatkustuksen aihetta olivat mielestäni kirjan parasta antia, mutta kirjallinen toteutus oli omaan makuuni turhan tylsä.

Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo oli kuitenkin mitä mainiointa lomalukemista, sopivan kevyttä ja helppolukuista.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Lopotti

Kirjoittaja: Tommi Kinnunen
Julkaistu: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 364

Lopotti kertoo Neljäntienristeyksestä tuttujen sivuhahmojen, Helenan ja Tuomaksen, tarinan. Helena ja Tuomas ovat molemmat omalla tavallaan ulkopuolisia, Helena sokea, Tuomas homo. Lopotti seuraa molempien elämää, aikaa ja paikkaa vaihdellen.

Aloitin vuoden Neljäntienristeyksellä ja pidin teoksesta valtavasti. Odotin Lopotilta paljon, eikä Tommi Kinnunen alittanut niitä, päinvastoin. Joskus upean teoksen jälkeinen kirja voi tuntua laimealta, varsinkin jos se jatkaa jollain tapaa ensimmäisen tarinaa. Lopotin kohdalla näin ei tosiaan käynyt, vaan romaani vei mukanaan ensi sivuista lähtien.

Kinnusen teoksissa ehkä parhainta on se vähäeleisyys ja kielen kauneus, jolla kirjailija kuvaa tapahtumia, hahmoja, tunteita, miljöötä. Lopotti koskettaa ja pysäyttää, ja lopun juonenkäänteet niin Helenan kuin Tuomaksenkin elämässä saavat lukijan miettimään, että miksi elämän täytyy olla niin epäreilua. Eikö edes fiktiivisessä elämässä voisi joskus olla onnellinen loppu?

Pidin silti ehkä vielä enemmän Neljäntienristeyksestä. Siinä kuvatut eri sukupolven hetket ja risteykset ja sen naisvaltainen henkilökaarti viehättivät ehkä enemmän kuin Lopotti, joka keskittyi vain kahteen hahmoon.

Tommi Kinnusen Lopotti oli upea lukukokemus: suosittelen lukemaan! Vaikka esikoisteoksesta pitäisikin enemmän, niin Lopotti on silti ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Harry Potter -sarja

Harry Potter luulee olevansa aivan tavallinen poika - tosin hän asuu komerossa portaiden alla ja osaa puhua käärmeille. Harryn yhdentenätoista syntymäpäivänä kaikki muuttuu. Puolijättiläinen nimeltä Hagrid kertoo Harrylle että tämä on velho. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Harry aloittaa ensimmäisen kouluvuotensa Tylypahkassa, noitien ja velhojen koulussa.

Harry Potter -sarjan juoni ja hahmot lienevät kaikille tuttuja, joten niitä tuskin tarvitsee sen enempää avata. Luin sarjan nyt uudestaan tässä kesälomalla, viime kerralla luin sarjan kirjat reilu neljä vuotta sitten. Harry Potterit olivat osa lapsuuttani, ja vielä nytkin niihin oli ihana palata. En muistanutkaan miten hyviä nämä kirjat olivatkaan!


Tällä kertaa sarjaa lukiessani kiinnitin myös huomiota Jaana Kapari-Jatan käännöstyöhön. Harry Potterit ovat ehkä parhaiten suomennettuja lukemiani kirjoja. Vaikka silloin kirjojen ilmestyttyä ärsytti, että suomennosta täytyi odottaa, on lopputulos ja huolellinen käännös kuitenkin odotuksen arvoinen. Itse pidän siitä, että hahmojen nimet on suomennettu silloin kun se on tuntunut mielekkäältä, samoin Kapari-Jatan mielikuvitukselliset taikakasvien ja -eläinten nimet luovat omalta osaltaan taianomaisen lukukokemuksen.

Harry Potter -sarjan kirjoihin palaaminen oli mitä parhainta kesälukemista, ja samalla tuli suoritettua Okklumeus-haaste ja saavutettua taikaministerin arvo.

Sarjan kirjat:

Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone, julkaistu 1997, suomennos 1998, sivumäärä 335)
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets, julkaistu 1998, suomennos 1999, sivumäärä 365)
Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, julkaistu 1999, suomennos 2000, sivumäärä 456)
Harry Potter ja liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire, julkaistu 2000, suomennos 2001, sivumäärä 768)
Harry Potter ja Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix, julkaistu 2003, suomennos 2004, sivumäärä 1050)
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince, julkaistu 2005, suomennos 2006, sivumäärä 698)
Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows, julkaistu 2007, suomennos 2008, sivumäärä 828)